<<< Palaa blogisivulle

KATKEAAKO KAMELIN SELKÄ LÄNSIRANNASSA?

Salon kaupunki on käynnistänyt asemakaavanmuutoksen Länsirannassa. Muutoksella pyritään muuttamaan käytössä oleva paikoitusalue tontiksi.

Kaiken uuden rakentaminen on hyvä asia eikä sellaista vastusta kukaan, vaikka toisin on erheellisesti väitettykin (uutisointi ei ole ollut täysin onnistunutta). Asiassa on kuitenkin se ikävä puoli, että tontin alle jäisi 19 pysäköintipaikkaa. Nuo paikat ovat asiakaspaikkoja ja elintärkeitä kauppiaille ja muille alueen yrityksille. Määrä vastaa 40 % koko sen alueen paikoista. Yrittäjät ovat kertoneet huolensa kaupungin päättäjille vaihtelevalla menestyksellä. Toiset ovat ymmärtäneet asian merkityksen, toiset eivät. Onpa asiaa vähäteltykin sanomalla että ihmisillähän on jalat. En mene tässä sen syvemmälle asiakaspaikoituksen tärkeyteen ja yksityiskohtiin, mutta kuten jokainen kokenut kauppias tietää, ei sitä voi korvata millään.

Autojen lukumäärä on kasvanut ja kasvaa jatkuvasti (Tilastokeskus) ja myös autojen käyttö on lisääntynyt. Lisäksi ovat tulleet mopoautot, jotka vaativat tilaa henkilöauton verran. On kysymyksessä sitten ostoskeskus, marketti tai kivijalkamyymälä, ihmiset tulevat monasti ostoksille autolla. Jos autolle ei ole tilaa, mennään toisaalle. Ihmisten tottumuksia emme voi muuttaa kaavanmuutoksella, eivätkä siihen pysty kauppiaatkaan. Kauppiaiden on toimittava asiakkaiden ehtojen mukaisesti – muuta vaihtoehtoa ei ole jos kauppiaana aikoo jatkaa.

Todellisuudessa Salon keskustaan tarvitaan lisää paikoitustilaa. Käynnissä olevat suunnitelmat ovat ristiriidassa vallitsevan tilanteen kanssa. Paikoitustilaa on tarpeeksi silloin, kun paikka löytyy aina. Näin ei ole nyt. Se, että asiakaspaikoitustilaa on vapaana sesonkiajan ulkopuolella tai jollakin muulla alueella, ei juurikaan lämmitä. Kuten sanottu, on kysymys sitten kauppakeskuksesta, marketista tai kivijalkakaupasta, on tarve sama.
Uudistuksia tarvitaan, mutta muutoksia ei pidä tehdä vain muutoksen takia. Muutoksen pitää tuoda parannuksia ja tehdä asiat helpommiksi – ei vaikeaksi. Muutoksen pitää olla tarkoituksenmukaista.

Meillä Salossa on paljon sellaista hyvää, mitä ei ole muualla. Yksi vahvuuksista on asioimisen helppous. Täällä pääsee liikkumaan kätevästi niin kävellen, pyörällä kuin autollakin. Meidän kannattaa hyödyntää ja vaalia niitä vahvuuksia joita meillä on. Kaupungit eivät ole samanlaisia, eikä samanlaisuuteen kannata pyrkiäkään – kannattaa olla edukseen erilainen. Helppous on vahva valtti.

Kaupungilla on kaavoituksessa totaalinen valta. Kun kaava on valmisteltu lain edellyttämällä tavalla, voi kaupunki tehdä mitä haluaa. Sellaista valtaa pitää käyttää harkiten. Kaavalla joko luodaan edellytykset tai kaavalla tuhotaan.
Molemmista on esimerkkejä.
Kaavoituksessa on myös moraalinen puoli, johon pitää suhtautua vakavasti. Pitää nähdä kaavan vaikutukset kokonaisuutena, ei vain yhtenä pisteenä.
Kaupunki on tehnyt päätöksen, jonka mukaan yritysvaikutukset pitää aina arvioida. Näin ei ole tehty. Ko. hanketta on kyllä puolusteltu mahdollisesti syntyvillä uusilla työpaikoilla, mutta se ei riitä yritysvaikutusten selvitykseksi, sillä toteutuessaan tällainen muutos vähentäisi työpaikkoja muissa yrityksissä mm. asioimisen vaikeutumisen takia.
Jos yritysvaikutukset Länsirannassa kartoitettaisiin asianmukaisesti ja sitten toimittaisiin kartoituksen osoittamalla tavalla, pitää ko. tontin paikkaa ainakin siirtää. Onkin useasti (koko ajan) ehdotettu, että uusi tontti sijoitettaisiin niin, että kaikki voisivat olla tyytyväisiä, mutta se ei jostakin syystä käy! Omituista, sillä tilaa kyllä on.

Kaupunginhallitus asettui keväällä yrittäjien kannalle ja hylkäsi kaavamuutoksen. Kaupunginvaltuusto päätti tämän jälkeen tuoda asian uudelleen käsittelyyn siten, että tontin paikkaa siirretään. Tämä valtuuston määräys on edelleen toteuttamatta, sillä nyt esillä oleva kaava on käytännössä sama kuin edellinenkin.

Yrittäjä joutuu väkisinkin satsaamaan paljon liikepaikkaan. Joskus pelissä on kaikki. Silloin on kohtuullista voida luottaa siihen, että toiminnan edellytykset säilyvät. Jos asiakaspaikoituksen määrää vähennetään, niin jossakin vaiheessa ”kamelin selkä katkeaa”. Joku voi pitää sellaista kokeilua mielenkiintoisena, mutta sellainen kokeilu tehtäisiin yrittäjien kustannuksella. Toteutuessaan tämä suunnitelma vaikeuttaisi yrittäjien toimintaa. Mitään erityiskohtelua yrittäjät eivät pyydä, tasa-arvoinen kohtelu riittäisi.
Monen yrittäjän, samoin heidän työntekijöidensä, kannalta tilanne on huolestuttava.

Päälimmäisenä kaavanmuutoksesta nousee esiin yksi kysymys: MIKSI?
Ehdotan taas uudestaan: ei synnytetä eripuraa vaan tehdään yhteistyötä, siinä on voimaa!

Jukka Alanko